Tavaran karsimisen ABC osa 1: Miksi karsia? Minun tarinani

Jotenkin itse miellän minimalismin aatemailman liippaavan läheltä jopa itse Buddhan ajatuksia. En itse ole buddhalainen, mutta ihailen Buddhan mietteitä monista asioista. Etenkin kaikesta mikä liittyy haluamiseen ja siitä luopumiseen. Luopumiseen siitä, että onni on kiinni tavarasta.

"Kuvittelisin siis jos minulla ei ole mitään mitä haluan, elämäni olisi aika tyhjää ja surullista" Creativity, demi.fi

Tälläisen ajatuksen bongasin eräästä minimalismia koskevasta keskustelusta. Lause on toki irroitettu yksinään muusta tekstistä, mutta uskoisin monen ajattelevantiivistetysti juurikin näin minimalismista. Itsekin ajattelin aluksi minimalismista jotain tuon suuntaista. Kuitenkin kun jäin asiaa pohtimaan ja etsin lisää tietoa, sai minimalismi kiinnostukseni heräämään. Löysin monia minimalismi-blogeja, joita unohduin lukemaan tuntikausiksi.

Tunnistin monesta blogista itseni - varsinkin niistä blogien ensimmäisistä päivityksistä, joissa bloggaajat vielä hukkuivat tavaraan. Ajatus uudesta elämäntavasta ja uusista haasteista sai kiinnostukseni lopulta kasvamaan niin suureksi, että päätin lähteä leikkiin mukaan.

Tosin, pakko myöntää, en täysin tiedä vieläkään millaiseen tavaramäärään olen pyrkimässä. Haluan kokoajan aina vain vähemmän tavaraa. Mutta missä menee takaraja? Sitä en vielä tiedä. En kuitenkaan usko, että pääsen ikinä vain sataan tavaraan. Mutta eihän sitä voi koskaan tietää.

Aivan, ja palatakseni vielä sitaattiini Creativityltä.Mielestäni on hauskaa, että samassa kommentissa, josta lainaukseni on otettu, kommentin kirjoittaja puhuu siitä, kuinka useimmiten ostokset tuovat onnen vain muutamasta minuutista maksimissaan viikkoon. Tällä hän perusteli materian ostamista.

Itse käyttäisin samaa argumenttia juuri toisin päin. Koska tavaran ostaminen tuo vain lyhytkestoista iloa ( ja on epäekologista) on järkevämpää olla ostamatta ja pohtia, mistä voisi löytää pidempikestoista iloa. Jos hankkii vain pikkuiloja ostosten kautta saattaa omistetun tavaranmäärä alkaa jossain vaiheessa ahdistaa. Niin minullekin kävi. Vaikka olin ( ja olen edelleen) ahkera kirppismyyjä, tuli tavaraaa enemmän kuin lähti, ja nurkat täyttyivät.

Ja sitäpaitsi, itse saan esimerkiksi uusista vaatteista eniten iloa kun olen oikeasti tarvinnut jotakin pitkään, vaivalla etsinyt juuri sellaista ja harkinnut vielä viikon ennen ostamista. Silloin tiedän saavani jotain laadukasta joka kestää ja piristää minua pitkään. Vaikka paras ilo tuleekin muualta kuin materiasta.

Tässä vielä tiivistettynä 5 syytä, miksi luopua liiasta tavarasta

1. Suuren tavaramäärän aiheuttama ahdistus katoaa. Kun tuntuu, etteivät laatikot mahdu kiinni, hyllyt notkuvan ja tavarapinot huojuvat on tavaraa liikaa. Vähemmällä tavaralla huoneet avartuvat ja tuntuu, että vihdoin on tilaa ajatella

2. Tavaroiden järjestelyyn ja siivoukseen kuluu vähmmän aikaa. Kun on sopivasti tavaraa, ei ole millä sotkea, joten huone/asunto näyttää aina siistiltä. Siivouskin nopeutuu, kunnei tarvitse aloittaa tavaroiden järjestelyllä, vaan pääsee suoraan asiaan.

3. Muuttaminen helpottuu. Ei enää viikkojen pakkausrumbaa. Pienen tavaramäärän kokoaa kasaan lyhyessä ajassa. Jos oikein minimalistikseksi ryhtyy, ja elää repullisella tavaraa voi muuttaa milloin vain ja minne vain.

4. Työsketely on nopeampaa. Etenkin opiskelijoilla monien läksyjen tekemistä ja esseen kirjoittamista hidastaa aika usein pursuava työpöytä, jonka tyhjentämisestä pitäisi aloittaa. Vähemmällä tavaralla kaikki mahtuu kaappeihin ja laatikoihin ja pöytä pysyy siistinä

5. Kaikelle löytyy paikka.  Kun tavaraa on sopivasti, mahtuu se laatikoihin ja hyllyille siististi. Kaikelle löytyy oma paikka, eikä mikään jää pyörimään, kun säilytystila riittää.