Sohva on saapunut keskuuteemme

Heips!

Mulla on ihan iloisia uutisia. VIHDOIN ja viimein kauan kaipaamani sohva on löytänyt tiensä luokseni. Ja saattoi olla ihan hilkulla, että olisi jäänyt tulematta. Sohvan tarinahan alkoi jo tammikuun alussa, kun sain uuden asunnon avaimet käsiini. Koska meillä on ystävien kanssa tapana istua iltaa välillä hieman isommallakin porukalla, ei lisäistumapaikat ole koskaan huono idea. Lisäksi sohvan kriteerinähän oli se, että siihen mahtuu minua lyhyempi ihminen nukkumaan. Lisää sohvapohdintoja ennen sohvan ostoa löydät TÄÄLTÄ (tähän linkki)

Noh, sohvan piti saapua maaliskuussa, eikä sitä näkynyt vaikka kuu läheni loppuaan. Soiteltuani huonekaluliikkeeseen selvisi, että tehdas josta sohvan piti tulla, ei ollu lähettänyt koko sohvaa Suomeen. Noh, sohvan piti tulla kahden viikon päästä - vaan eipä näkynyt. Viime viikolla käytiin liikkeessä, ja sohva luvattiin tällä viikolla.

Kuski sitten soitteli minulle keskiviikkona, ja kysyi onnistuisiko kuljetus perjantaina - eli tänään. Noh, tänään on Tavastialla yllätys yllätys Recless loven keikka, joten empä minä ole enää iltapäivästä kotona vaan matkalla Helsinkiin. Sanoin siis, että sohvan on parempi olla jo torstaina mulla. Ja niinhän se olikin.

Niin, ja tänään aamusta äiti kävi maksamassa loputkin sohvasta, ja kuuli samalla, että joku oli yöllä tuikannut varaston tuleen. En tiedä olisiko sohvani ollut siellä, mikäli sitä ei olisi eilen tuotu, vai ei. Se on nyt ainakin turvallisesti kotona.

Sohva on ihanampi kuin muistinkaan. Kaiken sen ajan, mitä sohvan saapumisen jälkeen olen kotona viettänyt olen hengaillut sohvalla. Se on niin hyvä istua :)

Mutta nyt,
saanko esitellä ( ja tätä kelpaa esitelläkin)

The sohva

Mitäs mulle kuuluu?

Ei näy sohvaa vieläkään ei, joten siksi asuntopostausta ei tule vielä maaliskuunkaan aikana. Kerran olen jo sohvasta soitellut ja kysellyt, ja silloin se luvattiin seuraavaksi viikoksi - eipä näkynyt ei. Nyt saisi pikkuhiljaa ruveta sohva jo saapumaan, sillä muutaman viikon päästä olen jo suuntailemassa Brysseliin, ja toivottavaa olisi että sohva olisi täällä ennen sitä.

Olen siis lähdössä huhtikuun puolivälissä Brysseliin vierailulle Euroopan parlamenttiin. Matkan jännitysmomenttia lisää alkuviikon terroristi-iskut sekä eiliset levottomuudet Brysselissä. Uskon kuitenkin, että matka sujuu hyvin :)

Edelleen olen ihan rakastunut tähän asuntoon ja varsinkin sen sijaintiin. Fiilistelen edelleen myös yksin asumista ja etenkin sitä, että voin kutsua vieraita milloin haluan. Paljon täällä onkin käynyt ystäviä kylässä, ja yleensä aina on syöty yhdessä jotain. Tuo isompi keittiö on vaan niin huikea, että oikeasti leivon kerran viikossa jotain. Pullaa, omenakaurapaistosta, mustikkapiirakkaa...

Lumista on kasvanut jo suloinen aikuinen kisu :)

Viime viikolla tein mämmiä. Se oli ihan hauska kokeilu. Paljon se vei aikaa, mutta aion tehdä toistekin. Hyvää tuli nimittäin. Ongelmaksi muodostui se määrä. Mämmin puuhaamista aloittaessani et toki tajunnut, että jos siihen tulee 3,5 litraa vettä tulee mämmiäkin ihan kivasti... Kaverit tulivat onneksi auttamaan sen tuhoamisessa.

Mutta koska vieraita on käynyt melko usein on ollut hyvä motivaatio pitää kämppä siistinä. Aiemmin joko oma huone tai kämppä on välillä ollut enemmän tai vähemmän kaaos, mutta täällä on oikeastaan aina siistiä. Parhaimpana tekijänä tälle on ehkä se, että tavaraa on melkolailla sopivasti, joten kaikki mahtuu sopivasti keittiön kaappeihin, liinavaatekaappiin, vaatehuoneeseen ja siivouskaappiin :) Jokaisella tavaralla on nyt oikeasti se oma paikka.

Jonkun verran olen joitain tavaroita laittanut pois, ja pistänyt nettikirpparille myyntiin. Myin esimerkiksi toisen kånken reppuni pois, kun totesin etten ole käyttänyt sitä pitkään aikaan, vaan valitsen aina mustan reppuni kuitenkin.

Hieman runsas kuukausi sitten ikuinen rakkauteni lumia 920 muuttui menneen talven lumiaksi, ja jouduin etsimään käyttööni uuden puhelimen. Valinta oli vaikea sillä halusin snapchatin, joten puhelin ei voinut olla lumia mutten androidia, koska inhosin käyttöjärjestelmää enkä iphonea, koska se puhelin ei kestäisi kömpelyyttäni.

Noh, hipsteri mikä hipsteri mullehan ei mikään Samsung Galaxy kelvannut. Ajatus One Plus - merkkisestä puhelimesta oli itänyt jo jonkun aikaa, ja kun lumia ei enää päästänyt minua nettiin päätin tilata One Plus 2 - puhelimen itselleni, vaikka sen käyttöjärjestelmänä onkin android. Onhan tähän tottunut, puhelin on hyvä ja käyttöjärjestelmäkin ihan kiva.

Vuoden turhake - ehdokas 2016

Kävin pitkästä aikaa pyörähtämässä ikeassa, sillä edelleenkin vaikka muutosta on jo yli 2 kuukautta aikaa vessastani puuttuu suihkuverho. Sitä on etsitty jokaisesta liikkeestä, joka keskustasta vaan löytyy. Alennuin jopa vierailemaan H&M:n home osastollakin, vaikka yleensä en astu jalallanikaan henkkamaukkaan erinäisistä yleisesti tiedossa olevista syistä. Enkä yleensä ikeaankaan. Muttakun sopivaa ei vain tuntunut löytyvän.

Ikean reissulta sain onneksi mukaani kauan viluisena ihmisenä kaipaamani hyvän torkkupeiton. Halusin ehdottomasti puuvillaisen yksilön -  tai ainakin ei-fleece version. Yllättäen sopiva löytyi ikeasta. Samalla sain ruokailuvälineille kuivatuskipon tiskikaappiin. Säästyin siis turhilta ostoksilta. Mutta suihkuverhoa ei löytynyt.

Vierailimme vielä viereisessä Kodin ykkösessä, josta löytyi kivan näköinen suihkuverho. Sen oli pakko kelvata, sillä minulla ei ole nyt enempää aikaa tuhrattavaksi suihkuverhon etsintään. Kivempi käydä suihkussa, kunnei tarvitse kokoaika varoa, ettei vessan ovi kastu.

Mutta mitäs minä ikeasta löysinkään? Ehdottomasti loistavan vuoden turhake-ehdokkaan! Ensin ihmettelin pitkään, että mikäs hitto tämän muovinkappaleen käyttötarkoitus on. Kun se selvisi, niin ei paljoa enää naurattanut. Ihanko oikeasti, oletteko tosissanne?

Ikea, miksi?

Sinänsähän idea on hyvä, mutta ehkä ei sitten kuitenkaan. Toki on hyvä, ettei neuleiden sun muiden olkapäihin jää jälkiä vaatepuista. Mutta miksei alunperin voi sitten ostaa leveitä vaatepuita. No toki jos on jo ostanut kapeampia... Ei, jotenkin en vaan näe tässä sitä järkeä.

Pahoittelut uuden kämpän esittelypostauksen viivästymisestä. Syy ei oo mun laiskuudessa, vaan siinä ettei mun sohva oo vieläkään tullut! Harrrrmittaa!

Vaatekaappi kuin jätesäiliö?

Vierailin viime viikonloppuna Helsingissä. Lähdin reissuun hieman aiemmin kuin oli tarvis, jotta ehtisin käydä Helsingin taidemuseossa perjantai aamusta. Halusin erityisesti päästä näkemään Ai Wei Wein näyttelyn. Ja kyllähän se kannatti. Suosittelen ehdottomasti näyttelyssä piipahtamista, mikäli liikutte Helsingin suunnilla. Näyttely on HAM:issa esillä 28.2.2016 asti. 

Yksi taideteoksista kiinnitti huomioni heti, kun vain näin sen suuressa näyttelyhuoneessa. 

Työn nimi on Jätesäiliö (2014). Teos näyttää vaatekaapilta, mutta jos sen kaataisi vaakatasoon, se olisikin jätesäiliö. Teoksen taustalla oli tarina, mutta en uppoudu siihen nyt sen syvemmin. Jäin kuitenkin miettimään teoksen herättämiä ajatuksia, ja halusin jakaa niitä hieman teidän kanssanne. Mitä kaikkea tämä teos voi kertoa meidän suomalaisten vaatekaapeista ja asenteesta vaatteita kohtaan?

Monen vaatekaapit ovat täynnä edullisia ja juuri nyt trendikkäitä vaatteita. Mitä vaatekaapin vaatteille sitten tapahtuu, kun ne eivät enää pysy mukana nopeasti vaihtuvissa trendeissä tai näyttävät muutaman pesun jälkeen kauhtuneilta? Eipä niillä ole juurikaan arvoa sen jälkeen. Vaikka eihän sitä paljoa ollut alunperinkään. 

Toinen ajatus, jonka teos minussa herätti, tuli mieleen vaatekaapin ovien pienuudesta. Jos tämä olisi vaatekaappi, ei kaikkiin vaatteisiin kovin helposti pääsisi käsiksi. Monesti vaatekaapissa tulee säilytettyä ei-käytössä olevia vaatteita, koska ne ovat varalla, liian pieniä tai epätrendikkäitä, mutta ne olivat kalliita tai "ihan kivoja" eikä niitä raaskita heittää pois. Näin vaatekaappiin kertyy ylimääräisiä, käyttämättöämiä vaatteita, jotka ovat vain tiellä ja aiheuttavat pahaa mieltä. 

Liian pieneksi jääneille vaatteille ei juurikaan voi mitään, mutta varavaatteille ja epätrendikkäille voi. Sinänsä ei ole ollenkaan uusi ajatus, että vaatteista ei kaikista kannata pitää varakappaleita. Itse shoppailen nykyään niin vähän vaatteita, ettei minun tule juurikaan ostettua vaatteita trendien mukaan. Pyrin ostamaan melko yksinkertaisia ja simppeleitä, monikäyttöisiä ja mukavia vaatteita, jotka kuitenkin näyttävät hyvältä päällä ja ovat laadukkaita. 

Farkkuja minulla on tällä hetkellä muuten vaatekaapissa peräti viidet! Mitenkäs näin on päässyt käymään? Pitkään elin kaksilla farkuilla. Tähän on pitkälti syynä opiskelijabudjetti. Löysin käyttämääni farkkumerkkiä, Tiger of Sweden jeanseja, alennuksesta 3kpl/150€, eli melkeimpä yhdet kolmien hinnalla. Molemmat olemassaolevista farkuista olivat rikkinäiset. Uudet farkut olivat mustat, harmaat ja siniset.

Mustat ovat täsmälleen samaa mallia ja kokoa kuin aiemmatkin mustat farkkuni. Rikkinäiset säästin ensi kesän partioleirille, jonka jälkeen laitan ne pois. Leirillä on kiva olla välillä farkuissa, mutta ei metsään viitsi siistejä housuja raahata mukaan. Toiset rikkinäiset säästin keikkafarkuiksi, sillä ne ovat repeytyneet (vahingossa) täydelliseen rokkityyliin. Käyn keikoilla kuitenkin suhteellisen usein ( viime viikoloppuna olin katsomassa Recklees lovea ja Santa Cruzia :D), joten päätin että niille on oikeutus minun vaatekaapissani. Kahdet farkuista ovat nyt siis päivitäisessä käytössä, yhdet odottamassa tarvetta laputettuna.

Herättääkö vaatekaappi/jätelava vertaus teissä jotain ajatuksia tai tunteita? Kommentoi ihmeessä alle :)

Case mikroaaltouuni

Muutaman viikon olen onnistunut pärjäilemään mikroitta, mutta kyllä se pikkuhiljaa rupesi näkymään, että mikro puuttuu. Osa ruuista on esimerkiksi pannulla tosi hankala lämmittää seuraavana päivänä. Lisäksi mikro kuluttaa vähemmän sähköä kuin hellanlevyn lämmittäminen.

Päätin muuttaessani kuitenkin antaa mikronhankinnan olla jonkun aikaa, sillä päätin käyttää rahani hivenen olennaisempiin seikkoihin ensin. Kunnon mikro maksaa kuitenkin 70 euron paikkeilla. Edellispäivänä törmäsin kuitenkin facebookin etusivullani annetaan-ryhmässä ilmoitukseen, jossa joku halusi luopua mikrosta. Olin kerrankin ajoissa paikalla, ja pääsin sopimaan mikron noutamisesta. Nouto sovittiin perjantaiksi kello 18.

Tässä se nyt on, mun mikro!

Sovittuun aikaan kävin mikron autolla hakemassa. Kotiinpäin suunnatessa muodostui kuitenkin ongelmaksi parkkipaikan löytäminen. Lopulta löysin parkkipaikan 600 metrin päästä kotoani. Harmikseni olin käynyt ennen mikron noutoa myös kaupassa, jolloinka minulla oli mukana kassillinen kauramaitoa, -kermaa, -vaniljakastiketta ja soijajugurttia. Lähi Lidlistä niitä ei saa, joten hain niitä hivenen kauempaa kotiin kerralla reilumman satsin.

Koska minulla on vain kaksi kättä, pakkasin ostokset mikron sisään. Kyllä muuten tuli mikrolle painoa. Lähdin sitten kantamaan tuskaisena mikroa autolta kotiinpäin. Kyllä tuli matkan aikana tosissaan mietittyä, että tarvitsenko tätä mikroa oikeasti, vai voinko vain tuikata sen lähimpään kinokseen. Päädyin kuitenkin kantamaan mikron kotiin asti. Juuri ja juuri selvisin perille.

Mikron sijoituspaikka keittiössä on ehkä hivenen erikoinen, mutta ainakin se on pois tieltä. Siitä lisää asuntoesittelypostauksessa maaliskuussa :)

Pikkuhiljaa rupeaa tämäkin asunto muotoutumaan. Vaatehuoneeseenkin onnistuin löytämään mukavan kapean pyykkikorin. Sähkövatkaimen sain eilen. Vedenkeitintä vielä odottelen, sillä juon kuitenkin jonkun verran teetä. Haluan kuitenkin alle litrasen keittimen, sillä kerralla keitetyt vesimäärät ovat yleensä kuitenkin todella pieniä.

Sohvaillakko vai eikö sohvailla?

Aiemmin olen pohtinut, että yksiöön muuttaessani en halua sinne sohvaa, vaan sänky saa käydä sohvasta. Tämä nykyinen yksiö kuitenkin on niin tilava, että sinne mahtuisi erinomaisesti yksi sohva. Sohvaillakko vai eikö sohvailla?

Miksi sohvailisin?

+ yksi makuupaikka lisää

+ kaverit mahtuvat paremmin ja mukavammin istumaan

+ kallis sänky säilyy paremmassa kunnossa

Miksi en sohvailisi?

- vie tilaa 

- vaarana, että kissa tuhoaa tai kuseskelee

- hankaloittaa siivoamista

Kävin tätä debattia itsekseni muutaman viikon. Listasin plussia ja miinuksia sohvan omistamisesta. Lopulta päädyin lähtemään sohvakaupoille, sillä koin illanvietot, läksypiirit ja ruuanlaitot ystävieni kanssa niin tärkeiksi, että sen vuoksi kannattaa uhrata muutama neliömetri tilaa. Kokoonnumme koulukavereideni kanssa usein isommalla 5 tai 6 hengen porukalla viettämään aikaa, tekemään yhdessä läksyjä tai laittamaan ruokaa ( lue: herrrkuttelemaan!)

Lisäksi saan sohvasta yhden makuupaikan asuntoon lisää. Toki 120 senttiseen sänkyyn mahtuu yksi yökaverikin, mutta jos on vaikka couchsurfing - kaveri kylässä, voi olla kivaa että molemmilla on ihan oma makuupaikka. Toki asiaa voisi ajaa puhallettavalla patjalla, mutta minusta niillä on tosi epämukavaa nukkua. 

Mutta itse sohvaa lähdin etsimään aika tarkoilla kriteereillä. Sohvan täytyy olla 

A) nukuttava - eli siihen täytyy mahtua yksi kohtuupitkä yökaveri nukkumaan. 

B) puurunkoinen - jotta se kestää aikaa ( ei siis ikean pahvisohvaa)

C) ei muodikas - en halunnut laatikkomaista muotisohvaa, jossa on matala profiili ja paksut käsinojat, sohvan tulisi kestää aikaa.

Ja minähän kiersin nettikauppoja ja liikkeitä. Hauskinta tässä on se, että lopulta The Sohva löytyi ensimmäisestä liikkeestä, jossa kävin sohvia katsomassa. Kyseinen sohva jäi mieleeni, mutta oli hintabudjetin ulkopuolella. Kunnes se tuli tarjoukseen! Vaikka sohva oli alennettuna, en silti rynninyt ostamaan sitä, vaan mietin vielä vähän aikaa. Koska sohva oli puurunkoinen ja kangas oli melko kestävää, joten olisin voinut maksaa sohvasta normaalin hinnankin ( jos vain olisi sen verran rahaa). Päädyin laittamaan sohvan tilaukseen ja koska kyseessä oli tilaussohva, se saapuu MAALISKUUSSA. Noh, eipä minulla kiire olisi ollut muutenkaan! :D

Mutta koska minulla ei ole kunnollista kuvaa sohvasta, ette nää sitä vielä vaan vasta asuntoesittelyssä. Asuntoesittelypostaus on siis luvassa maaliskuun puolella. Toivon, että sopiva keittiönpöytäkin löytyisi siihen mennessä, mutta väkisin en meinaa ostaa huonoa ruokapöytää.

Onko sinulla sohva vai pärjäiletkö pelkällä sängyllä?

Tavaran karmisen ABC osa 3: Luopuminen

Miten karsin? Miten luovun tavarasta? 

Nämä kivikasat ovat jääneet lähtemättömästi mun mieleen. Näissä on jotain karua estetiikkaa. Kuva on Levi-tunturin huipulta meijän Norjan reissulta lokakuussa 2015.

Moni omistaa tavaroista varakappaleita. 

Helpoin tapa startata tavaramäärän vähentäminen on luopua turhista varakappaleista. Moni kokee, että varakappaleet ovat olemassa pelastamassa arkea, jos jokin menee pieleen. Väittäisimpä melkein, että suurin syy ainakin itselläni varakappaleisiin oli tavaroiden katoaminen. Jos olen aamulla lähdössä kiireellä kouluun, enkä löydä lapasiani, voin ottaa varahanskat mukaan.

Varakappaleet ovat usein sellaisia, jotka eivät ole juuri sopivia käyttötarkoitukseensa, mutta ne kelpaavat jossei löydä lempitavaraansa. Entäs jos ajatusmallin kääntää toisin päin? Voisiko varakappaleista luopuminen selvittää kodin kaaosta sen verran, että ne lempparit eivät katoa ja ovat aina valmiina käyttöön.

Minua jää harmittamaan jos luovun tästä. Entä jos tarvitsenkin tätä myöhemmin?

Älä luovu esineestä josset ole valmis siitä luopumaan. Itse laitan esineitä usein "jäähylle". Sijoitan tavaran esimerkiksi kaapissa hyllyllä taakse tai ylähyllylle. Mikäli sanonta "pois silmistä, pois mielestä" pätee, laitan tavaran jonkin ajan (esim. 2kk) kuluttua kiertoon. Mikäli tarvitsen tavaraa sinä aikana, mietin uudelleen tarvitsenko tätä vai onko minulla parempi vaihtoehto tämän korvaamiseen.

Mistä löydän poistettavaa tavaraa?

Onko sinulla laatikoita, jotka sisältävät vähän kaikkea, mutta eivät oikeastaan mitään? Tiedät ehkä muutaman asian joka siellä asustaa, mutta suurin osa tavarasta on vain pelkkää tavaramassaa. Onko vaatekaapissasi hyllyjä johon vain kertyy vaatteita, mutta jolla olevat vaatteet ovat harvoin päälläsi kotioven ulkopuolella.

Yleensä kun tavaran karsimishimo iskee, käyn ensimmäisenä niiden laatikoiden kimppuun, jotka sisältävät pientä tavaraa. Yleensä sieltä löytyy helpoiten turhaa. Tässä logiikassa on kuitenkin ongelma. Vaikka pikkusälä viekin paljon tilaa, enemmän sitä vie isompi tavara. Isompi tavara kun on noh, isompaa ja vie enemmän tilaa. Isompi tavara on usein myös arvokkaampaa kuin pikkusälä, jolloin siitä luopuminen on vaikeampaa. Mielestäni on kuitenkin ok aloitella karsintaa pikkuhiljaa pienistä asioista, ja oppia samalla luopumaan aina vain isommista asioista.

Osan 1 löydät täältä ja osaan 2 pääset täältä.

Mikä kannustaa sinua luopumaan turhasta tavarasta?